Niin se vuosi taas vaihtui ja eilen rakettien paukkeessa ihmettelin, että mihin meni vuosi 2013. No, jonnekin se meni. Sosiaalinen media oli täynnä päivityksiä menneestä vuodesta ja toiveista tulevalle. Mä en erityisemmin julistanut toiveitani tai sitä, mikä viime vuodessa meni pieleen ja mikä oli hyvää, itse sen nyt tietää ja kaikille se ei kuulu. Lupauksia en tehnyt sen kummemmin, mutta tyypilliseen tapaan taidan hieman yrittää katsoa vähän tän hyvinvoinnin perään. Sekä henkisen, että fyysisen. Mitään jättiharppauksia en edes yritä, jos nyt pienin askelin alkuun.

Naisille nyt tunnetusti vartalo on sellainen asia, joka haastaa enemmän kuin tarpeeks silloinkin, kun ei edes olisi syytä. Itellä ylipainoa on selkeästi ja tottahan sen tuomia haittoja tulee mietittyä. Pieniä korjausliikkeitä onnistuin tekemään jo viime vuonna ja toivon, että jostain syvältä itsestään löytäisi puhtia jatkamaan. Vaatekoon pienentyminen on plussaa, mutta mitään langanlaihaa musta ei saa tekemälläkään, enkä edes halua. Viime vuosi on henkisesti raskas ja huomasin kyllä hyvin, että tunnesyöjälle ruoka on lohtu tilanteessa kuin tilanteessa. Ja se näkyy. Ja mitä enemmän painoa kertyy, sitä enemmän tuntee olonsa väsyneeksi eikä jaksa toimertua liikkumaan ym. Liikunta kuitenkin olis myös keino lisätä mielihyvää, joten kehä on valmis, kun yks asia mättää.

Harmittelin kovin, kun Painonvartijoiden toiminta Suomessa loppui. Mä tykkäsin siitä ryhmän tuesta ja siitä, että sai jakaa asioita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja se viikottainen punnitus ns. vieraan ihmisen (vaikka ohjaajat tulikin tutuiks) silmien alla oli myös hyvä motivaattori. No mutta, jospa se tästä taas lähtis. :)