Oli kyllä ajatuksena alkuun, ettei blogi ala pyöriä painon ympärillä, mutta menköön nyt toistaiseks. :D 1.1.14 alkaen herkut ovat jäänet hyllylle ja ekan viikon jälkeen pudotus painossa oli puoli kiloa. :) Edelleenkään kyse ei ole totaalikieltäytymisestä, mutta en myöskään mätä suklaata tms. naamaani joka käänteessä. Spirulinaa oon syönyt päivittäin, mutta en kyllä vielä oo havainnut mitään vaikutusta. Tarttis taas varmaan olla hieman kärsivällisempi.

 

Lautaselle on ilmaantunu enemmän kasviksia ja herkkuina toimii pääasiassa hedelmät. :) Mies kylläkin halus tänään yllättää mut ja toi tullessaan suklaamuffinssin Lidlistä (ihan törkeen hyviä). Olin tehny päivälliseks Painonvartijoiden vanhalla ohjeella kasviskeiton, jossa ei ollu mitään ylimääräistä, joten söin muffinssin ilman itsesyytöksiä. Semmosta tasapainoilua tää on. Huomiselle on sitten taas kasviskeittoa, hedelmiä, vihanneksia ja smoothieta spirulinalla. Rasvaakaan ei ruokavaliosta puutu. Sitäkin kohtuudella kuitenkin. :)

 

Nyt painonpudotus on siinä mielessä eri kantimissa kuin Painonvartijoissa aikoinaan, että en ole ottanut käyttöön kevyttuotteita. Vuosia sitten kevyttuotteita löytyi aina jääkaapista ja kaikki oli rasvatonta. Nyt sellaisia ei ole ollenkaan. Haluan kuitenkin syödä mahdollisimman ns. aitoja raaka-aineita, en liian käsiteltyjä ym. Eli, kun syökin leivän päällä voita, eikä margariinia, on taas muistettava kohtuus. Haasteita, haasteita.

http://www.superfoodit.com/spirulina.html

 

Lueskelin päivänä muutamana spirulinasta ja kyselin kokemuksia sitä käyttäneiltä. Ensimmäisenä todettiin vain spirulinan paha maku, eikä oikeastaan muita kokemuksia kuin se, että kyseinen aine estää krapulaa. Mä käytän alkoholia todella vähän, joten edellämainitut asiat eivät siis ole mitään erityisiä meriittejä mun silmissä. :D Kaikesta huolimatta päätin ostaa pienen purkin spirulinaa jauheena ja nyt pari päivää sitä syöneenä voin sanoa, ettei sen maku niin järjettömän paha ole. Eräs kokemuksiaan jakanut kun sanoi, ettei sitä makua peitetä millään smoothiella tms. Itse laitoin puolukkaa ja mustikkaa smoothieen, niin ei muuten maistu mitkään levät sen läpi. :)

 

Tässä vaiheessa en tietenkään vielä osaa sanoa, onko spirulinalla mitään vaikutuksia kehoon. Ehkä ainakin se, että heti tuntuu elämä terveellisemmältä. ;) Yleensä pitkää kokeilua vaativat jutut eivät oo mun juttu yhtään, koska kaikkien vaikutuksien pitäisi näkyä heti, mutta kokeillaan nyt tämän kanssa suuremmalla kärsivällisyydellä.

 

Jos tätä blogia nyt joku sattuu lueskelemaan ja on kokeillut spirulinaa tai muita superfoodeja, niin otan mielelläni vastaan kommentteja aiheesta. :)

Otsikko on ehkä siinä mielessä virheellinen, että totaalikieltäytymistä herkuista en aio harjoittaa, mutta tuo nyt ilmaisee postauksen sisällön parhaiten. :)

 

Eilen ei siis mennyt mitään herkuksi luettavaa alas kurkusta, vaikka työpaikan kahvitilassa olikin suklaata pöydällä ja masaliisaa jääkaapissa. Sinne jäivät mun osalta. UV-aattona tuli otettua muutama siideri ja seuraavana päivänä kiusas mahdoton pizzahimo! Onneks en tarttunut puhelimeen ja tilannut pizzaa, vaikka työkaveri vähän yritti taivutella yhteiseen pizzatilaukseen. Hyvä minä! Se tapasyöminen on vaikea katkaista, mutta yleensä korvaan sen napostelun juomalla vaikka kahvia tai teetä. Nyt olenkin vaihtanut vihreään teehen, jota eilenkin join kaksi kupillista. Haluan meinaa kovasti uskoa kyseisen juoman hyviin vaikutuksiin. :D

 

Mä en tupakoi, joten en tiedä, miltä vieroitusoireet tupakanpolton lopettamisen jälkeen tuntuu. Sokerinarkki kyllä oon ja oon kokenut, että jonkin sortin viekkarit siitäkin tulee, kun alkaa vähentää sokeria. Tietynlaista tutinaa, levottomuutta ym. Ja varsinkin nyt, kun vielä menkatkin piinaa, on sokerihimo ihan käsittämätön. Voin kertoo, että suurin haave just nyt olis saada jotain ihanaa jäätelöä (Ben & Jerry's) ja heittää huivii koko paketti. Söin kuitenkin ihan järkevän aamiaisen ja nyt uunissa paistuu ruoka. Ennen kauppaan menoa pitää ehdottomasti syödä, koska senhän nyt kaikki tietää, mitä tapahtuu, kun menee nälkäisenä kauppaan...

 

Mutta, näillä mennään ja katotaan, mihin päädytään! :)

Niin se vuosi taas vaihtui ja eilen rakettien paukkeessa ihmettelin, että mihin meni vuosi 2013. No, jonnekin se meni. Sosiaalinen media oli täynnä päivityksiä menneestä vuodesta ja toiveista tulevalle. Mä en erityisemmin julistanut toiveitani tai sitä, mikä viime vuodessa meni pieleen ja mikä oli hyvää, itse sen nyt tietää ja kaikille se ei kuulu. Lupauksia en tehnyt sen kummemmin, mutta tyypilliseen tapaan taidan hieman yrittää katsoa vähän tän hyvinvoinnin perään. Sekä henkisen, että fyysisen. Mitään jättiharppauksia en edes yritä, jos nyt pienin askelin alkuun.

 

Naisille nyt tunnetusti vartalo on sellainen asia, joka haastaa enemmän kuin tarpeeks silloinkin, kun ei edes olisi syytä. Itellä ylipainoa on selkeästi ja tottahan sen tuomia haittoja tulee mietittyä. Pieniä korjausliikkeitä onnistuin tekemään jo viime vuonna ja toivon, että jostain syvältä itsestään löytäisi puhtia jatkamaan. Vaatekoon pienentyminen on plussaa, mutta mitään langanlaihaa musta ei saa tekemälläkään, enkä edes halua. Viime vuosi on henkisesti raskas ja huomasin kyllä hyvin, että tunnesyöjälle ruoka on lohtu tilanteessa kuin tilanteessa. Ja se näkyy. Ja mitä enemmän painoa kertyy, sitä enemmän tuntee olonsa väsyneeksi eikä jaksa toimertua liikkumaan ym. Liikunta kuitenkin olis myös keino lisätä mielihyvää, joten kehä on valmis, kun yks asia mättää.

 

Harmittelin kovin, kun Painonvartijoiden toiminta Suomessa loppui. Mä tykkäsin siitä ryhmän tuesta ja siitä, että sai jakaa asioita muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ja se viikottainen punnitus ns. vieraan ihmisen (vaikka ohjaajat tulikin tutuiks) silmien alla oli myös hyvä motivaattori. No mutta, jospa se tästä taas lähtis. :)

...ymmärrät, että kaikenlaista ennakoimatonta täytyy oppia kestämään.

...ymmärrät elämää paremmin.

 

Entä jos ei koskaan saa lapsia, halua lapsia tms? Onko silloin vaan puolikas, joka ei tajua mistään mitään? Tuota mä oon nyt hetken pohtinut. Edellä olevat esimerkit siitä, minkä ymmärryksen lapset tuovat tullessaan ovat toteamuksia, joita mulle on sanottu äitien toimesta. Jälkimmäisestä on jo tosin aikaa, mutta ensimmäinen todettiin eilen. En viitsinyt vastata asiaan mitään, koska selkeästi tuli tunne, että ihan sama, mitä sanon, niin se mitätöidään. Jotkut ihmiset lyövät Raamatulla päähän, toiset istukalla.

 

Lapsettomana en tietysti tiedä, minkä korkeatasoisen ymmärryksen lapsi elämästä tuo, mutta sanokaa, mitä sanotte, niin melkosen ylemmyydentuntoiselta kuulostaa moinen kommentointi. Ei ihan heti tulis mieleen sanoa ihmiselle, että sitten, kun koet sitä ja tätä, oot valmis ja ymmärrät elämää. Joidenkin mielestä en varmaan ole edes nainen, kun en ole synnyttänyt. Voi minua, vajavaista.

 

Välillä lukee niitä kommentteja tuoreilta äideiltä, kuinka vanhat kaverit ovat hylänneet heti, kun lapsi on syntynyt. Ymmärrän kyllä tunteen, jotkut varmasti niin tekevätkin, eikä se varmasti mieltä kohota, kun uudessa elämäntilanteessa just tarvitsis tukea. Mutta saattaapi olla, että tällä lapsettomalla kaverilla on myös omassa elämässään menossa tilanne, joka on mullistanut aivan kaiken ja joka vie energiaa. Kaveruus/ystävyys ja sen ylläpito kuuluu kuitenkin molemmille osapuolille.