...ymmärrät, että kaikenlaista ennakoimatonta täytyy oppia kestämään.

...ymmärrät elämää paremmin.

Entä jos ei koskaan saa lapsia, halua lapsia tms? Onko silloin vaan puolikas, joka ei tajua mistään mitään? Tuota mä oon nyt hetken pohtinut. Edellä olevat esimerkit siitä, minkä ymmärryksen lapset tuovat tullessaan ovat toteamuksia, joita mulle on sanottu äitien toimesta. Jälkimmäisestä on jo tosin aikaa, mutta ensimmäinen todettiin eilen. En viitsinyt vastata asiaan mitään, koska selkeästi tuli tunne, että ihan sama, mitä sanon, niin se mitätöidään. Jotkut ihmiset lyövät Raamatulla päähän, toiset istukalla.

Lapsettomana en tietysti tiedä, minkä korkeatasoisen ymmärryksen lapsi elämästä tuo, mutta sanokaa, mitä sanotte, niin melkosen ylemmyydentuntoiselta kuulostaa moinen kommentointi. Ei ihan heti tulis mieleen sanoa ihmiselle, että sitten, kun koet sitä ja tätä, oot valmis ja ymmärrät elämää. Joidenkin mielestä en varmaan ole edes nainen, kun en ole synnyttänyt. Voi minua, vajavaista.

Välillä lukee niitä kommentteja tuoreilta äideiltä, kuinka vanhat kaverit ovat hylänneet heti, kun lapsi on syntynyt. Ymmärrän kyllä tunteen, jotkut varmasti niin tekevätkin, eikä se varmasti mieltä kohota, kun uudessa elämäntilanteessa just tarvitsis tukea. Mutta saattaapi olla, että tällä lapsettomalla kaverilla on myös omassa elämässään menossa tilanne, joka on mullistanut aivan kaiken ja joka vie energiaa. Kaveruus/ystävyys ja sen ylläpito kuuluu kuitenkin molemmille osapuolille.